Joulukadun avajaiset

Käytiin tänää Nikon, veljen ja sen tyttöystävän ja siskon pojan kanssa joulukadun avajaisissa ihmettelemässä pukkia ja paloautoa. Sen jälkeen mentiin veljen luo, ja syötiin maailman maukkainta jauhelihakastiketta. Kotia ku päästii, tapahtu jotai  mitä meillä ei oo enne tapahtunu. Niko nukahti lattialle. Mä olin keittiössä juomassa kahvia, ja Niko leikki olkkarissa. Tuli iha hipihiljasta, menin kattomaa ni jätkä veti sikeitä. :D Nostin Nikon sit sohvalle nukkumaan, ja siinä se vetää edelleen sikeitä jo toista tuntia. Mä oon kerenny jo siivoomaan asunnon, juomaan kaks kuppia kahvia.. Nyt mietin et mitä hittoo sitä seuraavaks tekis. Tiiän et meidän yöunille meno siirtyy nyt mooonella tunnilla eteenpäin, mut eihän se näin viikonloppuna taida olla niin justiinsa. Niko taitaa olla vähän kipeekin, yskii ja on jotenkin ollut tosi vaisu ja vähäruokainen. Kuumekin taitaa aina iltasin nousta (mun kuumemittari on jukan luona), ku pojan posket hehkuu ja on tosi lämpönen. Saa nähä miten käy ens viikon hoitojen, Nikollakun on hoitoa ens viikolla joka päivä, ku isin viikko.



Oisko teillä heittää postausideoita? Pää lyö tyhjää, vaikka mieli kirjottaa on kova. Alkaako teitä kohta tympiä nää "höpöhöpö" - postaukset? ;D

Love, Jonna

Luojan kiitos on perjantai

Iloisia uutisia, Niko on kolmena iltana käynyt ihan yksin nukkumaan. Huutelee hetken äitiä, johon vastaan vain sanomalla hyvää yötä. Kuuluu vaimea "öitä äiti" ja alle 10 minuutissa tulee hiljaista. Voittajafiilis. Vaadittiin yksi ilta, tarpeeksi voimia alkavaan taisteluun, mutta mitä, taistelua ei tullutkaan! Sinnehän se jäi ihan nätisti! Yöt tosin onkin sitten menny perseelleen, Niko heräilee n. tunnin välein. Nyt on tosin vähän yskänen, eli voi johtua siitäkin. Kaikkina kolmena aamuna me ollaan herättykkin jo 6, vaikka äitiä kuin väsyttäs.. Mut ei auta. Päivät tuntuu loputtoman pitkiltä, mutta toisaalta hyvä että ennen 10 on aina kerennyt tiskaamaan ja siivoamaan, joten seuraavat 10 tuntia voikin vain olla ennekuin taas pitää mennä nukkumaan. 

En tiedä johtuuko se noista katkonaisista öistä, vai aikaisista aamuista, mutta oon iha tajuttoman väsyny. Eilenkin nukahtelin sohvalle vähän väliä. 

Sunnuntaina koittaa taas päivä kun Niko vaihtaa isinsä luokse, joten ens viikon mä saan vaan nukkua, nukkua ja nukkua. Mulla ei taida olla muita suunnitelmia, kun maanantaina pääsykokeet kouluun. Niin. Kouluun. Lähihoitaja puolelle aikuislinjalle. Veera (se yläkerran huippunaapuri) haki samalle linjalle myös, joten toivotaan että molemmat päästään. :) Paljon mielekkäämpää olis käydä koulua, jos joku jo ennestään tuttu ja turvallinen olis kans aluks yhtä hukassa kun miäki.

Kohta me lähetään bussiin ja seikkaillaankin niillä reilu puoli tuntia. Mennään mun siskon luokse lapsenvahdiksi,  ja ollaan siellä sunnuntaihin. Jukka nimittäin lähti porukoilleen töihin ja tulee sunnuntaina. 

Love, Jonna

TAHDON

Minä tahdon. Tahdotko sinä? Luo oma profiilikuvasi täällä.


Love, Jonna

Jouluhaaste

Mikä tuoksu kuuluu jouluusi? 

- Juuri uunista tulleen kinkun tuoksu, glögi, piparit, joulutortut. Mun jouluun kuuluu niin monta tuoksua, etten osaa sanoa vain yhtä mikä siihen kuuluu. :)

 Lempijouluruokasi, joka ei saa puuttua pöydästä? 

- Hmm.. Tätä mietin aika pitkään. Ei ole mitään tiettyä, mikä ei saisi puuttua joulupöydästä, joten vastaan kokonaisuus. Laatikoita on oltava (porkkana, peruna, lanttu, makarooni), karjalanpaistia on oltava, perunoita on oltava, salaatteja on oltava, kinkkua on oltava... Nii ja graavilohi! Meinasin kuolla tuskiin kun muut söi graavilohta ja mä en voinut sitä jouluna 2011 syödä, ku odotin Nikoa. :e

 Herkkusi, jota täytyy joka joulu saada? 

- Suklaa. Kuka voi elää jouluna ilman suklaata? Ja erityisesti konvehdit. Geishat. Nam! Niitä syödään aattoiltana maha pulleaksi, sitten vähän kinkkuleipää. Nam. :D

Mieluisin joulujuomasi?

- Kokista mä yleensä jouluruualla juon, se on semmone perinne. Hm, ei taida olla mitään muuta.

Mikä joulukoriste on erityisen tärkeä tai merkityksellinen? 

- Ei taida oikeastaan olla mitään semmoista, mikä olisi erityisen tärkeä. Sanotaanko nyt tähän, että joulurauhan julistus on se, mistä alkaa meidän joulurauha, ja millon hiljennytään ja mikä on tärkeä. En siis sano tähän mitään koristetta, koska joulu on joulu ilman koristeitakin. 

Mikä joululaulu tuo joulutunnelman? 

Kerro jokin lahja lapsuudestasi/nuoruudestasi joka on jäänyt mieleen? 
- Hmm. Ehkä yökkärit. Niitä saan joka vuosi. Ja on ihana pukeutua jouluna uuteen yökkäriin, ja himmailla sillä seuraavakin päivä.

Kävele mun kaa

                                    

Meillä oli Tuulin kans tyttöjen ilta Jukan huoneessa, ku pojilla oli poikien ilta olohuoneessa. Kiitos, oli ihan mahtavaa ja kivaa ja hauskaa jajajaja. Koska uusiks? 

Katkarapu salaattia kera fetan ja raejuuston. Namnam.

Uudet, maailman parhaat talvikengät. Näytän muuten ihan pikkumyylle, varsinkin mun syystakissa, noissa kengissä ja híukset nutturalla. Mä en varmaan enää muita kenkiä jalkaani laita! 

Niko viety hoitoon, mä vietän kotipäivää kollareissa. Meinasin siivota, nytkun kerrankaan ei oo mitään tekemistä, vaan saan tuhlaa päiväni niinkuin parhaakseni nään. Kirppiskierros houkuttas, mut en mä taida jaksaa lähtee kävelemään. Jukka nimittäin just lähti autolla töihin. Fiksuminä olis tietysti heittäny sen ja saanu auton, mut kerkeenhän mä sinne kirpparille huomennakin. 

Viikonloppu oltiin taas Jukan porukoilla maalla. Ai että mä nautin siitä, ku ympärillä on vaan mettää, maa on valkoinen ja näät vaan jouluvalot. Voiko enää parempaa olla? Niko viihtyy siellä myös tosi hyvin, tykkää kun on leikittäjiä ja kissoja ja koiria. Ja saa olla ulkona. 

Love, Jonna

Jos tietäisin

Jos tietäisin, että tämä on viimeinen kerta,

kun näen sinun astuvan ulos ovesta, rutistaisin

sinua lujasti ja kutsuisin takaisin halattavaksi.

Jos tietäisin, että tämä on viimeinen

tapaamisemme, minulla olisi toki aikaa sanoa

sinulle, että rakastan sinua.

Jos tietäisin, että tämä on viimeinen päivä,

jonka me saamme elää yhdessä. Mutta eihän tämä

vielä tähän lopu. Yksi päivä sinne tai tänne.

Onhan päivä vielä huomennakin - onhan?

Todennäköisesti on. Ehdin korjata laiminlyöntini.

Onneksi elämä tarjoaa loputtomasti uusia

mahdollisuuksia, tilaisuuksia hyvittää.

Huomenna voin kertoa sinulle, että rakastan

sinua. Huomenna tarjoan sinulle apuani.

Mutta siltä varalta, että olen väärässä, eikä

minulla olekaan kuin tämä päivä, sanon, että

olet minulle hyvin rakas. Kaikki eivät näe

huomista. Jollekulle tämä on viimeinen

mahdollisuus puristaa toinen rintaansa vasten.

Miksi siis odottaa huomista,

kun saman voi tehdä jo tänään?

Rakkaat lukijat. Kertokaa läheisillenne - tänään. Joskus se voi olla liian myöhäistä. Kertokaa että rakastatte, kertokaa että välitätte. 

Ps. Tää ei nyt liity tähän hetkeen mitenkään, mutta löysin tuon tekstin pätkän facebook ryhmästä, ja ajattelin, että haluan jakaa sen teidän kanssa. Eilen tuli 8 vuotta kaverini kuolemasta, jolle en koskaan kerennyt sanoa kuinka tärkeä hän on. Terkkuja sinne taivaaseen. <3

Love, Jonna

Maanantai

Ja 2 kuppia kahvia. 

Niistä alko tämä aamu. Heräsin joskus puol 1 maissa, en ees muista koska oisin nukkunu PUTKEEN niin pitkään. Nyt on vähän pöhnä olo, mutta ehkä ihan hyvä että sain nukuttua kunnolla. Nyt tuntuu taas olevan virtaa vaikka mihin. Hain imurinkin tänää kaverilta, kiitos vielä kerran Janna! Miten iloiseksi voi pieni ihminen tullakkaan? Mullahan ei oo ollu imuria täällä asumisen aikana ollenkaan, muutaman kerran lainannut Veeralta. 

 Love, Jonna

INSTA

Vimeeksi tein tälläisen joskus kesällä! Nyt on siis korkea aika vilkaista vähän sinne intstankin puolelle. Reaaliajassa voitte halutessanne seurata instaani täällä. En halua mitenkään kuvia selitellä, noita selfieitä kun tulee napsittua ihan huvikseen. Jos haluatte erityisesti tietää mitä kuvassa tapahtuu, kysykää, vastaan mielelläni! Ja laittakaa teidän instatilejä, ois kiva päästä seurailemaan tietä lukijoitakin!

Love, Jonna

Mikä ärsyttää tänään?

Valivalijauliuli.

Mua oikeesti ärsyttää ihmiset, jotka puhuu ihan kaiken eteenpäin. Jos sanon et pierasin eilen, hetki, ja kaikki tietää et mä tosiaan oon pierassu eilen. Siis ihan sama, vaikka se olis suuri salaisuus tai ihan pikkujuttu, ni se vituttaa. Ja se kun koitat kertoa jotain jostakin, joku sanoo "joo mä kuulin sen jo henkilöltä x", aa, kiitos. En mä toki ois halunnukkaan kertoa ite. 

Ja se, kun avaudut jostakin. Vaikka huonosti menneestä yötä ja joku tulee sanomaan "meillä ollaan tehty noin ja noin jo näin ja näin kauan". Ai, kiva! Meilläpä ei, joten voit pitää sen pääs kiinni jossei sulla oo oikeesti mitään neuvoja tai järkevää sanottavaa. Mua ei kiinnosta jos te ootte jättäny iltapullon pois jo vuoden iässä, ku me nyt jätettiin se pois 2 vuoden ja 2 kuukauden iässä. 

Ne, jotka luulee tietävänsä mun elämästä jotain. Käveleppä viikko mun kengissä, ja tuu sit sanoo tiesitkö sä tästä todellisuudesta yhtään mitään. En mä sano et mulla ois vaikeeta, mut ihan oikeesti, älä puhu ellet tiedä! Ja vaikka jotain tietäsitkin, älä puhu silti, koska luultavasti sä et tiedä kaikkea. 

Ärsyttää myös tää sotku, mutten voinut tänää suunnitelmien mukaan siivota. Mun selkä on niin sairaan kipee, etten pysty ees kunnolla istumaan. Missään asennossa ei oo hyvä. En pysty kyykistymään, en kumartumaan, en makaamaan. Mitä hyötyä on käydä fysioterapiassa, jos on entistä kipeempi sen jälkeen? 

Minkä takia pitää ajaa perseessä kiinni, kun ohituskaista on vieressä? Miksei voi pikkasen painaa sitä kaasua ja hurauttaa ohi, vaan pitää pimeellä sateisella kelillä ajaa perseessä kiinni, niin että etupuskuris hipoo mun takapuskuria. Mitä jos jänöjussi ois hypänny tielle? Aivan, sä olisit ollut mun perseessä. Muistakaa oikeesti jättää ne turvavälit, ja ohittakaa jos tuntuu et toinen ajaa liian hitaasti (mä ajoin 70km/h 60km/h rajotuksella, joten en tietääkseni ajanut liian hiljaa), silläkin riskillä et saatte sakot. Veikkaan et ne sakot on pienempi paha kun se et luultavasti sä ja mä kuollaan, tai ainakin loukkaannutaan pahasti. 

Mikä teitä ärsytti tänää?

Love, Jonna

YSTÄVIÄ JA HOITOKUVIA

Nikon hoitokuvat tuli, ja nuo on ihania! On miulla vaan niin älyttömän sulonen poika. Mun muistikortti on Veeralla (ylimmässä kuvassa), joten en oo päässy kuvailemaan kameralla. Mutta tosiaan, ollaan oltu Suomenniemelle, tehty lumiukkoja, käyty taas fysioterapiassa ja vietetty isänpäivää. Vielä tosi hyvää mennyttä isinpäivää kaikki isit ja terkkui miun ukille sinne taivaaseen, ikävä on kova <3. Jukka kantaa tänää pöytäkoneen meille, joten pääsen pelaamaan SIMS4:sta, ja postailemaan vielä paremmin, mun mielestä kun pöytäkoneella on huomattavasti parempaa tehdä kaikki. 

Mä oon oikeesti niin onnellinen mun  ystävistä. Ne auttaa, ne lohduttaa, ne kuuntelee ja avautuu omista ongelmistaan. Niiden kanssa unohtaa hetkeksi kaikki huolet ja stressit, tai saa jaettua ne, jolloin ne tuntuu paljon pienemmältä. Onnea on ystävä, joka asuu yläkerrassa. Aina lähellä, vaikkei oliskaan meillä. Veera, oot ihana <3. Veeran blogi on täällä!

Love, Jonna

SITÄ SUN TÄTÄ

Fysioterapia meni hyvin. Hierontaa. Niskat ja selkä oli vielä kipeemmät kun ennen hierontaa pari päivää, mut nyt alkaa helpottaa. Maanantaina taas uusi aika. Hoitaja oli tosi mukava ja juteltiin paljon siinä hieronnan ohella. :) 

Mä oon ihan sairaan väsyny taas, en tiiä onko joku vitamiininpuute vai mikä.. Nukuttas kokoajan, eikä oikeen mitään jaksas tehdä. Joku kahvilla käyntikin vie voimia niin paljon, et oisin valmis sänkyyn samantien. Onneks nyt sataa lunta, on vähän piirteempää tuolla ulkona. Mun puolesta sais tulla samantien vaikka metri, mut kuhan maa ois valkoinen ja pääsis pulkkamäkeen. 

Mä painin edelleen ongelman kanssa, mikä alkaa viedä voimia jo. Nikon nukkuminen. Voisin kirjoittaa tästä erillisenkin postauksen, mutta samakai se on kirjoittaa tähän samaan, nytkun poika viimein nukkuu ja mä nautin kulhollisesta suklaavalkosuklaamuroja. 

Nikon nukuttamiseen menee illasta riippumatta 1-3h. Se temppuilee, käskee laittaa peittoa, höpöttää, lauleskelee, pomppii, kyselee, pyytää vettä yms. kaikkea. Vihdoin kun se joskus nukahtaa, se heräilee tosi usein yöllä. Haluaa viereen, muttei haluakkaan. Huutaa parhaimmillaan 15 min putkeen, eikä rauhotu, vaikka koittas mitä. Sit se itku loppuu yhtäkkiä kun seinää ja Niko käy takasin nukkumaan. Tota tapahtuu oikeesti parhaimmillaan 5-6 kertaa yöllä. Se on tosi väsyttävää. Ennen Niko nukku kun unelma, kävi itekseen nukkumaan klo 19, ja heräs aamulla. Muuton jälkeen alkanut nukkumaanmeno venyä lähemmäs 22... Päikkäreitäkään poika ei enää nuku. Muilla ollut vastaavaa ja miten olette saaneet rakkaan lapsenne nukkumaan kunnolla?

Love, Jonna

Julkisten paikkojen pelko

A P U A. Pienoinen paniikki meinaa iskeä, mulla on nimittäin tänää ensimmäinen fysioterapia aika. Mua ahistaa ja pelottaa mennä tommosiin paikkoihin.. Ahistaa jopa ajatus lähikaupassa käymisestä yksin (vaikka tiedän nimeltä kaikki myyjät jne) , mut silti. Ennemmin jätän käymättä kaupassa, kun menen sinne yksin. Puhumattakaan jostain isommasta marketista. Lääkärit, neuvolat yms sama juttu. Neuvolassa tosin tuli raskausaikana käytyä niin usein, niin siihen alkoi tottua ja hoitaja oli niin tuttu, olin tavannut sen jopa ennen ensimmäistä neuvolaa, heillä kotonaan. Olen monta aikaa perunut erinäisiin paikkoihin sen takia, etten kehtaa mennä yksin, enkä aina voi ottaa jotain mukaan. Tää koskee siis ihan perusjuttuja, kuten kelaa, soskua, pankkia.. Mä oon koittanu päästä yli tästä, mut ei. Alan sönköttämään jos mua jännittää, joten siitä varmaan johtuu etten halua olla yksin. Kaupassa hirvein kokemus olisi kortin toimimattomuus, vaikka tilillä olisi rahaa. Se, että mun takia kertyy jonoa ja ihmiset huokailee. Korttikoneen yhteydenhakeminen kestää ehkä n. 10 sek, mut jos se kestää yhtään kauempaa, alkaa kädet hikoilla ja kroppa vapista. Ja sitten jos se vielä ilmoittaa, että tapahtuma hylätty. Siis sen takia ettei yhteyden muodostaminen onnistu. Oufuck. Tekis mieli juosta pääkolmantena jalkanu ulos kaupasta, eikä enää mennä sinne. 

Kerran olin laskenut viimeiset rahani ja kävelin kauppaan tupakkahimoissani. Menin kassalle ja pyysin askia. Kassa laski rahat ja totesi "10 senttiä puuttuu". Fuck. Kysyin onnistuuko jos maksan sen kortilla. Onneksi takanani oli mies, joka sanoi että voi antaa sen 10 senttiä, ihan vaan kun sattuu olemaan hyvä päivä. Hymyilin ja kiitin. Mutta tuo on varmaan asia, minkä takia lasken sataankolmeenkymmeneen kertaan, paljonko mulla on rahaa lompakossa.

Mä en koskaan sano vastaan missään virastossa, vaikka tietäisin miten asia on oikeasti. Sama juttu lääkärissä. En vaadi parempaa hoitoa. Esim. Valitan korvakipua, lääkäri katsoo keuhkot muttei korvia. En pyydä koskaan katsomaan niitä korvia. En uskalla. Ajattelen vain että tuhlaan heidän aikaansa, ja heillä on isompiakin ongelmia.

Jos olen esim. keskustassa, mietin kokoajan onko mussa jotain vikana, jos ihmiset katsovat. Onko naamaan jäänyt jotain, onko tukka huonosti, onko meikit levinnyt, onko vaatteet huonot yms... Ahdistavaa. Joku päivä vielä kävelen ylpeänä, välittämättä toisten katseista.

Kärsiikö joku muu vastaavasta ongelmasta?

kuvat © google
Love, Jonna

Sitä ja tätä, vielä vähän tota

Ollaan oltu oksennustaudissa (minä ja jukka), ollaan vietetty lapsivapaata viikonloppua.. Ei tässä oo kerenny postailee. No mitä meille kuuluu? Hyvää. Uusi viikko ja uudet kujeet. Alkuviikosta tosiaan mä aloin oksentamaan ja nous kuume, siihen perään sitten Jukka. Niko onneksi säästy siltä, ja lähtikin hoitoon isälleen. Viikonloppu meni perjantaina Hannan kanssa juhliessa ja lauantaina oli perhebileet ja jatkettiin siitä baariin. Hauskaa oli! 

Nyt mä lipitän Jukan luona aamukahvia kun isi vei Nikon hoitoon. Tähän päivään kuuluis siivousta, leffankatselua kavereitten kanssa ja hengailua vaan kotona. Nikolla on tänää hoidossa valokuvaus, en malta oottaa et saan kuvat itelle! 

Huomenna mulla on vihdoin aika fysioterapiaan. Kyllähän siinä taas menikin, ennenkuin sain aikasaiseksi tilata semmosen. Nää mun niskat ja selkä on nyt niin pahasti jumissa, et näille on oikeesti pakko tehdä jotain. 

Mun aivot ei toimi yhtään (juu, mullaki on semmoset!) joten ehkä parempi et hiljenen nyt. Palataanhan taas!

Love, Jonna