maanantai 23. helmikuuta 2015

Tiedättekö tunteen

Kun ihminen on niin väsynyt, ettei jaksa keskittyä mihinkään ylimääräseen? Mulla on sellnen olo nyt. Vaikka päivisin on voimia mihin, tuntuu siltä et kaikki kotiaskareiden ja Nikon hoidon jälkeen on niin uuvuttavaa hommaa, ettei kykene. Koulussa jaksaa just ja just käydä, pääseepähän pois kotoa. Toivottavasti tää tästä helpottus, kunhan aurinko alkais enemmän paistamaan ja tulis kevät. Lumet sulais, linnut laulais.. Oioi! 





Pistettiin koulussa ekaa kertaa, ensin insuliinipiikillä toisiamme mahaan ja sen jälkeen lihakseen ihan tommosella "oikealla" piikillä :) Mulla ois videokin, mutta opettaja videoo kuvattaessa sano et älä laita sitten youtubeen, joten en sitä tännekkään uskalla laittaa. Se nimittäin näkyy siinä, koska oli kuitenkin kokoajan neuvomassa. :) Joskus voin kyllä kuvata uuden videon, missä opettaja ei näy! Se oli oikeesti helppoo, vaikka lähes kaikkia pelotti aluks. Ite olin aika rennolla fiiliksellä mukana. Moni itkikin :D 


On tässä muuten paljon muitakin ilon aiheita, kun alkaa näin tarkemmin miettiä! Mulla on mun kuvaputkitelkkarin sijasta 42 tuumanen lgn taulutelevisio (<3) ja toimiva pyykinpesukone! Oioi, pesen ainaki 2 koneellista pyykkiä joka päivä.. Koska mullahan oli se projekti, se hävitä kaikki vaatteet mitä et käytä, ja ne on ny pyöriny pesukoneen kautta. Eikä meillä muuten käytetä enää vaatteita kun kerran, jonka jälkeen ne menee pesuun vaikkei olis näkyvää likaa :D (Tervetuloa vaan vesi- ja sähkölaskut). 

Me lomaillaan Nikon kanssa tää viikko. Viikonloppuna käytiin kattomassa vähän ralliautoja ammattikorkeen kampuksella, ku niitten huoltoparkki oli siellä. Niko tykkäs pärisevistä autoista, ja luettelikin aina "valkoinen ralliauto, sininen ralliauto", eli jep! Meillä on opittu värejä! Ja puhetta tulee nykyään niin paljon, ettei perässä meinaa pysyä. Pitäis varmaan kuvata jonkun näköstä videoo tuosta jäpikästä, niin tekin näkisitte mitä meillä täällä nykyään on! :) Äitin isopieni mies.. Mihin tää aika menee? Ens syksynä Niko siirtyy kuulemma jo isojen ryhmään, eli vaihtaa päiväkotia. Nykyään on ryhmiksessä, josta siirtyy tien toiselle puolelle ihan päiväkotiin.. Itku meinas päästä ku mulle tästä ilmotettiin. Äitin vauva. Saa kyllä nähä kauan Niko edes on enää täällä hoidossa, koska tarvitaan ihan varmasti vuoropäiväkoti heti ku saan töitä.. Ja työharjoittelu alkaa maaliskuun lopussa, ja luultavasti aamut alkaa 7, ja hoitoon Niko pitäs viedä viimeistään 6.15.. Että et en tiedä sitten mitä tehään! Iltavuoroissa taas ei voi olla hoidossa niin pitkään. Varmaan sit sen verran joustoa löydyttävä sillon, et tää viikko-viikko mukautuu mun työvuorojen mukaan. Eihän se ole kyllä kuin 6 viikkoa, joten emmeköhän selviä. Onko muita yh-äitejä, jotka työharjoittelussa olleet vuorotyössä? Miten olette asian ratkaisseet? 

Love, Jonna

lauantai 14. helmikuuta 2015

Hyvää ystävänpäivää!



- Hänkö, joka asuu kaukana, mutta on silti niin lähellä sinua
- Hänkö, jota et ole tavannut pitkään aikaan,


mutta joka kulkee ajatuksissasi mukanasi jossain mielen pohjalla
- Hänkö, joka saa tuntemaan olosi mukavan kotoisaksi pelkällä läsnäolollaan
- Hänkö, jonka vuosien takaa tavattuasi saa menneet vuodet unohtumaan
- Hänkö, jonka sanojen ja tunteen ilmaisun aitoudesta voit olla täysin vakuuttunut
- Hänkö, jolle uskallat vuodattaa sydämesi syvimmät salaisuudet pelkäämättä, 

että sinua niillä joskus satutetaan"
Birgit Ahokas


"Jos jonain päivänä tuntuu siltä että itkettää,
soita minulle.
En lupaa, että saan sinut nauramaan,
mutta voin itkeä kanssasi.
Jos jonain päivänä tuntuu siltä,
että haluaisit juosta pois,
älä epäröi soittaa minulle.
En lupaa pyytää sinua pysähtymään,
mutta voin juosta vierelläsi.
Jos jonain päivänä et halua kuunnella ketään,

soita minulle.
Lupaan olla vierelläsi ja lupaan olla todella hiljaa.
Mutta jos jonain päivänä soitat,
enkä vastaa, tule nopeasti luokseni.
Saatan tarvita sin"ua."
Ahokas



"Ystävä on se, joka tietää sinusta kaiken ja silti pitää sinusta."


Viettäkäähän ystävyyden ja rakkauden täytteistä päivää! :) 



Love, Jonna

maanantai 9. helmikuuta 2015

Surua ja iloa


Lauantaina laitettiin mummo viimeiselle matkalleen, huutelinkin siitä facebookin puolella. Oli mukava nähä serkkuja, vaikka tietty tilaisuus ois voinu olla iloisempi. Mutta nätit oli hautajaiset, hyvää ruokaa ja kauniisti ihmiset mummosta puhu. Mulle tää mummo ei ollu henkilökohtaisesti kovin läheinen, nähtiin viimeeksi joskus vuosia sitten. Kävin tietty katsomassa mummoa, kun joulun jälkeen joutui sairalaan, mutta en nyt sitä niin näkemiseksi laske kun toinen ei enää tästä maailmasta mitään tajnnut. 

Illemmalla lähin sitten luokkalaiset kanssa keilaamaan ja siitä jatkettiin baariin, jossa tosin en viihtynyt kauaa vaan vaihdoin seuraa ja baaria. Mutta oli kyllä huikeen hauskaa! Olo on vieläkin kun jyrän alle jääneellä, muistikuvatkin aika heikkoja. 

Mutta, nyt on alettava taas kiirehtimään jotta kerkeen kouluun. Mikä tässä on ettei koskaan osaa ajoissa nousta tästä sohvalta....

Mitä teille kuuluu? :)

Love, Jonna

keskiviikko 4. helmikuuta 2015

sen sanat tihkuu hunajaa

Päivä päivältä vain helpompi olla. Tuntuu, et ehkä se elämä palaa kuitenkin normaaliks. :) Blogi on edelleen jatkanut hiljaiseloaan, mutta ehkä täältä vielä noustaan, vahvempana kuin koskaan :) 

Koulussa harjoiteltiin viime viikolla pyörätuolilla työntämistä ja mähän pääsin koekaniiniks Veeralle. Oli muuten ärsyttävää istua jo se 10 min tuossa, joten voin vaan kuvitella mitä se on ku istuu siinä koko elämän ja on toisen armoilla 24/7. Jotenkin tuossa huomas kuinka erityisen tärkeää on asiakkaan ja hoitajan vuorovaikutus, ja kuinka hyvin niiden on oikeasti tultava toimeen. Mä kyllä tykkään tosta koulusta, ei voi muuta sanoo! :) 




Voi hyvä sää, tule jo. Haluun päästä kuvailemaan. Peksu on meillä vierailulla, hoitamassa Mikkeliin muuttojuttuja jne, joten se lupas ottaa miusta asukuvia joku päivä. Täytyyhän mun päästä esittelee mun uus takki! :)



Pääsin muuten lääkelaskujen tentin tänää ekalla kerralla läpi 8) Wuhuuuuu! 


Love, Jonna