maanantai 25. toukokuuta 2015

On joitain asioita, mitä en tänne blogiin halua enää jakaa. Kuten varmaan olette huomanneet. Mutta, sen verran voin kertoa että mulla alko Venlafaxin lääkitys. Ahdistukseen ja masennukseen. Tosiaan lääkärillä tullut ravattua ihan kiitettävästi (taino, lääkärillä ja terkkarilla). Ehkä nämä tästä pikkuhiljaa! 

Ens viikolla on luvassa kaikkee mukavaa, sillä mun lapsuuden paras kaveri tulee meille viikoks. Ei olla nähty kunnolla n. 14 vuoteen, joten aika paljon puhuttavaa ja kerrottavaa! Ollaan nyt tekstailtu tosi paljon ja soiteltu. :) 12.6 ois sitten muutto, rivitaloon, Mikkelin lähellä sijaitsevaan Otavaan. Huikeeta! 

Love, Jonna

sunnuntai 17. toukokuuta 2015

Ikävä

Mua ärsyttää se, kuinka paljon ihmisiä mä oon viime aikoina menettäny. Joo, mul on nykyää ihania ihmisiä ympärillä, mut ei ne korvaa niitä joita oon menettäny. Ja kaikki on vaan mun omaa vikaa. Mä oon ollu ihan kamala. Ihan hirvee oikeesti. En tiiä mistä se johtuu, mut asia on hoidossa. Mulla on ikävä teitä. Tekis mieli sanoo hirveesti asioita, mut en uskalla. Pelkään et menetän lisää. Tai kokonaan. Äh, sinä yks sekopää, laita viestiä. Mä en uskalla. Mulla on ikävä sua. Jep, löysin kuvia meidän pikkusista jouluista. Sillo naurettii. Meillä oli hauskaa. Me naurettiin. Soittele. Pusnam, oot rakas kaikesta huolimatta. <3

sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Äitienpäivä

Meidän äitienpäivä alkoi sillä et mä sain nukkua pitkään (mikä ihana idea laittaa sänky olkkariin), kun Niko katto lastenohjelmia. Sen jälkeen pötköteltiin ja höpistiin sängyssä piiiitkäään. Soiteltiin mummollekkin. :) Miä aloin jossain välissä meikkaamaa ja laittamaan itteeni enemmä ihmisen näköseks. Suunnattiin siskon luokse, jonne tuli äiti, toinen sisko ja veli tyttöystävineen. Sieltä Tanjan luokse Otavaan. Ihana päivä siis kaikinpuolin <3.


Miten te vietitte äitienpäivää? Ootte kaikki äidit mielettömän ihania! <3

Love, Jonna

torstai 7. toukokuuta 2015

erilaisia tunteita

Joskus elämä heittää päälaelleen. Huomasin sen vappuna. Ensin tuntuu siltä et elämä romahtaa, että kaikki loppu siihen. Sitten tapahtuu jotain ja tajuat, et tää olikin vain helpotus. Näin sen kuului mennä. En ole ollut onnellinen viimeiseen puoleen vuoteen, mutta nyt elämä alkaa hymyilemään. Ainakin toivottavasti. Olette ehkä huomanneet, ettei blogi ole ollut entisensä. Kävin eilen terkkarilla, ja tein masennustestin. 17+4 pistettä. Yli 12 pistettä on "huolestuttava". Lisää aikoja niin terkkarille kuin lääkärillekkin. Jospa asiat tästä alkaisi mennä oikeille raiteille. 

Ja oon tuntenu viikon sisään jäätävää vihaa, tuskaa, helpotusta, ihastumista ja onnellisuutta. Jep. Pää on sekasin. Voisinpa vaan kertoa teille aivan kaiken, ihan alusta asti..

Love, Jonna

lauantai 2. toukokuuta 2015

Toukokuu

.. ja kohta on kesä. Ja tän kesän mä aion olla onnellisempi kun koskaan aikasemmin. Elän täysillä, jätän murehtimatta pieniä ja elän just niinkun mä haluan. Oon onnellinen, nauran paljon.


"Muistatko miltä tuntuu
juopua kesäyönä
hölmöstä rakkaudesta
kastella jalat heinikossa
tanssittaa tyttöä laiturilla
siellä missä kaislat kumartaa
Muistatko miltä tuntuu
juopua kesäyönä
hölmöstä rakkaudesta
kastella jalat heinikossa
suudella poikaa aidan takana
siellä missä nokkoset lakastuu"



Love, Jonna