perjantai 23. tammikuuta 2015

Mä selviin

Mulla on hirvee kiire. Kokoajan. Mä en halua jäädä kotiin, mä en halua jäädä yksin. Energiapakkaus iski heti viime viikon tapahtumien jälkeen. Tiedän että jossain vaiheessa tulee voimattomuus, itku ja ikävä. Siitä on jo viikko ja 1 päivä. Mä olin ihan varma, et mä en selviä, etten mä jaksa. Mut mä oon tässä. Onkohan pahin jo ohi? Me ei olla nähty kun nopeesti kerran sen jälkeen. Sekö oli oikeasti lääke, mikä tähän auttaa? Se ettei nää. Se ettei juttele kasvotusten. On asioita mitkä muistuttaa (Turkin kuvia en voi edes ajatella katsovani), on tuoksuja jotka muistuttaa ja niin, ne likaiset vaatteet meidän pyykkikorissa ja hammasharja vessassa. Mä tiedän, jossain vaiheessa tää "suremattomuus" kostautuu. Sillon mä romahdan. Tänää koulussa tuntu sille, et ei helvetti, emmä jaksa. Teki mieli lähtee kotiin, mut sit tulin järkeeni. Kotonahan kaikki ne muistutettavat asiat on. Koulussa saan sentään muuta ajateltavaa. Äh. Mä en tiedä mitä mä teen. Ikävä on kuitenkin suunnaton, vaikken itkekkään. Pää on ihan sekasin. 



Love, Jonna

tiistai 20. tammikuuta 2015

"Ei tästä mitään tuu"

Mitä meille kuuluu?


En nyt sano et hyvää, koska se ei oo totta. Tai on se tavallaan, mut ei tavallaan. Viime viikolla tapahtu paljon asioita, elämääkin muuttavia. Niistä lisää sitten, kun sen aika on. Mut nyt mä keskityn täysin kouluun ja Nikoon. Yritän oppia elämään taas. Jaksaa nousta aamuisin, pystyä nukkumaan iltaisin, ja siinä välissä pitää tosiaan käydä koulussakin. Ja siivota. Koulu on kivaa, oon viihtyny tosi hyvin. Luokkalaiset on kivoja. :)


Ois kai siistii antaa periksi nyt.
Toteais vain kylmästi:
"Ei tästä mitään tuu."
Lähtis kävelemään.
Painais oven kiinni perässään.
Kolmas nainen - valehtelisin jos väittäisin

Mä kävelin perjantaina tuolin käsinojaa päin. ja jalassa on hervoton mustelma. Lauantaina sitten kaaduin meidän pihassa, joten toinenki jalka on mustelmilla, niskat nii kipeet etten voi olla ja kipu säteilee myös käsii. Eile en saanu oikeella kädellä kauppakassia ees kannettua.

Pahoittelut menneestä ja tulevasta hiljaisuudesta, toivottavasti ymmärrätte.


Love, Jonna

tiistai 13. tammikuuta 2015

Uutta väriä päähän



Tiiättekö sen tunteen ku otsa on musta, ku korvat on mustat.... Jep. Ette edes halua nähä mun niskaa! Ois voinu tietty olla fiksu ja värjätä viikonloppuna, millo ehkä pahimmat ohit ois kulunu jo pois.. Voi hemmetti! Mut ei auta, kouluun se ois mentävä silti.

Kertokaa mulle, miten hemmetissä noi hiusvärit saa pois naamasta? Eilen kokeilin jo hiuslakkaa, ja sainkin sillä pahimmat pois...

Love, Jonna

maanantai 12. tammikuuta 2015

ensimmäinen koulupäivä




Tällä naamalla oltiin tänää koulussa ensimmäistä päivää. Koulu ja uudet luokkalaiset vaikutti tosi kivoille! Saa nähä miten jatkossa tullaan toimeen ja millaiset porukat luokkaan syntyy. Onneks ollaa kaikki aikuisopiskelijoita. :) Ehkä se vaikuttaa osin luokan jakautumiseen ja kuppikuntiin. Voisin kirjoittaa tästä koulu ja kuopikunnat aiheesta ihan erillisen postauksen. Kertoo siitä miten ite koen ne,mulla ku on useempi koulu koluttuna.

Sain muuten katsottua drop dead divan 5. & 6. tuotantokauden 2 päivän aikana! Huhhuh mikä homma. :D Mut en voi sille mitään et se on niin koukuttava sarja,et pakko ahmia koko tuotantokausi kerralla. Nyt alotin kattoo the o.c:tä, mitä joskus teininä tuli katottuu paljonki, mut en muista puoliakaa.

En tiiä uskallanko kertoo teille sitä, et värjäsin tänää tukkaa... Nopeimmat instan seuraajat voisikin kommentoida mitä mieltä muutoksesta ootte ;) nimimerkki on jonnnauu, mikäli ette vielä seuraa! 

Nyt mä painun nukkumaan, jotta jaksan huomenna ahkerana opiskelijana olla koulussa 9-16.. :D Öitä rakkaat lukijat, selvisi viime postauksen myötä et teitä on vielä♥




Love, Jonna

keskiviikko 7. tammikuuta 2015

7.1

HUH! Nyt on hoideltu asiat. Uus ajokortti tulossa (se pitkäaikanen), kelalle paperit viety.. Kylläpä onkin vaikeaa saada itsensä pois kotoa. Bussipysäkki on tossa 400m päässä, mut silti tuntuu mahdottomalta ajatukselta. Okei, sinne meno on jyrkkää alamäkeä, takaisin päin siis ylämäkeä, joten se on siinä varmaan se jutun juju. 

Huomenna onkin paluu arkeen. Nikolla on torstai ja perjantai hoitoa, jottei heti tule 7.20-16.35 hoitopäiviä. Huomenna ja perjantaina siis vain 8-14.30. Mulla alkaa maanantaina se koulu, vähän meinaa jännittää. 

Taas näitä höpisen turhia ilman yhtää mitää asiaa postauksia, mut minkäs teet :D Kuvinakin vain täytekuvia vanhoista postauksista. Ollaan oltu vaan kotona, ku ei yksinkertasesti jaksa yhtään mitään. Mun on pitäny siivota jo 3 päivää, mut ei. Ei jaksa. Ei jaksa. Väsyttää. Laiskottaa. Niko lähtee perjantaina isälleen, tulee seuraavana perjantaina mulle ja onkin mulla seuraavan viikon sunnuntaihin. Puuuuuh.

Äh, hitto kun ei tiedä yhtään mitä tän blogin kanssa nyt tekee. Kommentteja ei tule juuri ollenkaan, (kiitos ihanat jotka kommentoitte <3) joten en tiedä lukeeko tätä ees kukaan. Haluaisin kehittää tätä paremmaksi, mutta ideat ovat loppuneet. Haluaisin käyttää tätä päiväkirjana, mistä myöhemmin voisi muistella hyviä ja huonoja hetkiä. Mutta olen liian arka avaamaan maailmani useille ihmisille. Blogia pääsee lukemaan myös ne, joiden en haluaisi lukevan. Mutta semmoinen se blogimaailma on. En halua kuitenkaan piilottaa blogia yksityikseksi, koska haluan osan asioista jakaa kaikkien kanssa. Äh. Ehkä mä pähkäilen ja pohdin. Odotan kevättä, aurinkoa ja valoa, joista saisi virtaa tähän väsyneeseen kroppaan. Tuntuu ettei mikään kiinnosta, tai muutenkaan jaksa mitään.





Love, Jonna

maanantai 5. tammikuuta 2015

TÄÄ LAIVA KEINUU










Tulipaha sitten käytyä risteilyllä, ja Tukholmassa. :) Kuvasaldo on aika onneton, koska en ottanu mitää selfieitä tai asukuvia... Oli kyllä hauska reissu! Saatiin uus risteily, ku osteltiin vähän taxfreestä, joten kai se on ennen huhtikuuta lähettävä uudestaan :D

Merenkäynti oli ihan järkyttävä, tuntu et olis ollu ihan jäätävässä kännissä. Laiva myöhästy puol tuntia Ruotsissa oloajasta, koska olivat joutuneet hiljentämään vauhtia. Nukkuminen oli jotain kauheeta, ku tuntu et koko laiva kaatuu tai ajaa karille. 

Love, Jonna