En nyt sano et hyvää, koska se ei oo totta. Tai on se tavallaan, mut ei tavallaan. Viime viikolla tapahtu paljon asioita, elämääkin muuttavia. Niistä lisää sitten, kun sen aika on. Mut nyt mä keskityn täysin kouluun ja Nikoon. Yritän oppia elämään taas. Jaksaa nousta aamuisin, pystyä nukkumaan iltaisin, ja siinä välissä pitää tosiaan käydä koulussakin. Ja siivota. Koulu on kivaa, oon viihtyny tosi hyvin. Luokkalaiset on kivoja. :)
Ois kai siistii antaa periksi nyt.
Toteais vain kylmästi:
"Ei tästä mitään tuu."
Lähtis kävelemään.
Painais oven kiinni perässään.
Kolmas nainen - valehtelisin jos väittäisin
Mä kävelin perjantaina tuolin käsinojaa päin. ja jalassa on hervoton mustelma. Lauantaina sitten kaaduin meidän pihassa, joten toinenki jalka on mustelmilla, niskat nii kipeet etten voi olla ja kipu säteilee myös käsii. Eile en saanu oikeella kädellä kauppakassia ees kannettua.
Pahoittelut menneestä ja tulevasta hiljaisuudesta, toivottavasti ymmärrätte.
Pahoittelut menneestä ja tulevasta hiljaisuudesta, toivottavasti ymmärrätte.
Love, Jonna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi. ♥