sunnuntai 20. elokuuta 2017

Paluu

"Olipa outoa pitkästä aikaa avata tää kirjotusalusta.. Mut aattelin purkaa vähän omia olotiloja. Kuten varmaan ootte huomannu, tuo lopputalvi, kevät ja kesä oli aika vaikeaa aikaa. Mä olin todella syvässä kuopassa, josta tuntui ettei ole ylöspääsyä. Koulu kusi, elämä heitti kärrynpyörää ja moni ihminen lähti mun elämästä, yks pysyvästi, muutama ehkä pysyvästi, tai sitten ei. En tiedä, aika näyttää. Tuntui, ettei mikään tunnu  miltään. Mikään ei kiinnostanut, menin ja tulin miten halusin ja tein kaikkea helvetin tyhmää, mitä kadun nyt jälkeenpäin. Mut ei se sillon tuntunut miltään. Halusi vain pakoon omaa pahaa oloaan, omia ajatuksiaan ja sitä paskaa mitä tunsi sisällään. Onneksi mä hain apua. Laitoin yks ilta itkusilmässä koulun terveydenhoitajalle viestin. Viestissä oli sanat ".. mä en enää jaksa." oli siinä muutakin, mut nuo oli ne ratkaisevat sanat. Mä sain ajan jo seuraavalle päivälle, ja siitä lähti mun polku parantumiseen. Mut ohjattiin lääkärille, josta ohjattiin toiselle lääkärille. Nyt odottelen aikaa ADHD - testeihin. Diagnoosina mm. ahdistuneisuushäiriö. Jep. Lääkitys. Mut vaikka varmasti lääkkeilläkin on oma vaikutuksensa, on suurin vaikutus mun lähipiirillä. Äiti, siskot, kaverit, Niko. Ilman niitä en varmasti enää nousis sängyn pohjalta."

Kirjauduin sisään bloggeriin, ja tuo oli viimeisin luonnos mitä oon kirjottanut. Siitä on aikaa kaksi vuotta, kaks kokonaista vuotta. Mihin tää aika oikein menee?
Nytkun muistelen tota aikaa, ja mietin nykyistä.. Miten ihminen on voinut olla noin pohjalla? Miten ihminen on voinut olla siinä kunnossa, ku mä olin? Joo, lääkkeet oli. Ei oo enää. Mä jaksan jo nousta sängystä, mä jaksan käydä töissä, mä jaksan huolehtia kodista..
Voin joskus palata tähän asiaan paremmin. Ajattelin kertoa ilouutisen. Meinasin herättää tän blogin eloon. Sen takia, että vuosien päästä haluan lukea mun tuntemuksia, ihan niinkun Nikonkin raskausaikana kirjoitin (;))!

Welcome, tästä alkaa uusi elämä!


Love, Jonna

perjantai 17. heinäkuuta 2015

Uusi koti, uusi elämä

Moikkamoi.

Hiljaiseloni on ollut pitkä. Liian pitkä. En oikeen tiedä mitä sitä höpöttelis. Muutettiin tosiaan vähän ennen juhannusta uuteen kotiin. Ihanaan kaksioon. Kerrankin asunto tuntuu suoraan kodilta. Meidän kodilta.


Paras tapa viettää Nikotonta viikkoa. Hyvä kirja, kahvia ja tupakkaa omalla takapihalla. Ja kyllä muuten tykkää poikakin tuosta takapihasta. Pitää napsia teille kuvia päivänvalossa, sillä tuo on ihana. Eikä tää "maalla" asuminen niin kamalaa ole, mitä aluks ajattelin. Kaupunkiin pääsyssä ei oikeastaan koskaa oo ollu ongelmaa, kauppa on kilometrin päässä (itseasiassa kaksi kauppaa), ja äitin jääkaappi 200m päässä. Hyvä ystävä asuu 200m päässä (moi vaan Riina <3) ja muutama muukin ystävä tässä melko lähellä. Eikä naapureista oo ollu mitään haittaa. Ja ai jumantsuikka tuo oma sauna.... Siis huippua! Parhaat löylyt ikinä. 


 Niko tossa tosiaan kerkesi jo 3v täyttää. Mihin tää aika menee? Vastahan meillä oli vauva, nyt iso taapero, joka painaa 18kg ja on melkein metrin pitkä (99cm). Ei herranjestas! Kohta se menee kouluun, ja alkaa tuoda tyttöjä kylään.. Ounou. 




Hiuksetkin tossa värjäsin. Juurikasvu oli päässyt niin järkyttäväks, et päätin vetäistä punaisen mustan päälle. Ihan kiva, kun juurikasvu on nyt punainen ja muuten semmoinen melkein musta tukka! Vähän vaihtelua noihin yksivärisiin letteihin. 

Ja ompa tää elämä muutenkin muuttunut aika radikaalisti. Mutta, ehkä palajamme niihin myöhemmin. Olisi ihana kuulla myös teistä, mikäli joku vielä tätä jaksaa lukea. :) 
Love, Jonna

maanantai 25. toukokuuta 2015

On joitain asioita, mitä en tänne blogiin halua enää jakaa. Kuten varmaan olette huomanneet. Mutta, sen verran voin kertoa että mulla alko Venlafaxin lääkitys. Ahdistukseen ja masennukseen. Tosiaan lääkärillä tullut ravattua ihan kiitettävästi (taino, lääkärillä ja terkkarilla). Ehkä nämä tästä pikkuhiljaa! 

Ens viikolla on luvassa kaikkee mukavaa, sillä mun lapsuuden paras kaveri tulee meille viikoks. Ei olla nähty kunnolla n. 14 vuoteen, joten aika paljon puhuttavaa ja kerrottavaa! Ollaan nyt tekstailtu tosi paljon ja soiteltu. :) 12.6 ois sitten muutto, rivitaloon, Mikkelin lähellä sijaitsevaan Otavaan. Huikeeta! 

Love, Jonna

sunnuntai 17. toukokuuta 2015

Ikävä

Mua ärsyttää se, kuinka paljon ihmisiä mä oon viime aikoina menettäny. Joo, mul on nykyää ihania ihmisiä ympärillä, mut ei ne korvaa niitä joita oon menettäny. Ja kaikki on vaan mun omaa vikaa. Mä oon ollu ihan kamala. Ihan hirvee oikeesti. En tiiä mistä se johtuu, mut asia on hoidossa. Mulla on ikävä teitä. Tekis mieli sanoo hirveesti asioita, mut en uskalla. Pelkään et menetän lisää. Tai kokonaan. Äh, sinä yks sekopää, laita viestiä. Mä en uskalla. Mulla on ikävä sua. Jep, löysin kuvia meidän pikkusista jouluista. Sillo naurettii. Meillä oli hauskaa. Me naurettiin. Soittele. Pusnam, oot rakas kaikesta huolimatta. <3

sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Äitienpäivä

Meidän äitienpäivä alkoi sillä et mä sain nukkua pitkään (mikä ihana idea laittaa sänky olkkariin), kun Niko katto lastenohjelmia. Sen jälkeen pötköteltiin ja höpistiin sängyssä piiiitkäään. Soiteltiin mummollekkin. :) Miä aloin jossain välissä meikkaamaa ja laittamaan itteeni enemmä ihmisen näköseks. Suunnattiin siskon luokse, jonne tuli äiti, toinen sisko ja veli tyttöystävineen. Sieltä Tanjan luokse Otavaan. Ihana päivä siis kaikinpuolin <3.


Miten te vietitte äitienpäivää? Ootte kaikki äidit mielettömän ihania! <3

Love, Jonna

torstai 7. toukokuuta 2015

erilaisia tunteita

Joskus elämä heittää päälaelleen. Huomasin sen vappuna. Ensin tuntuu siltä et elämä romahtaa, että kaikki loppu siihen. Sitten tapahtuu jotain ja tajuat, et tää olikin vain helpotus. Näin sen kuului mennä. En ole ollut onnellinen viimeiseen puoleen vuoteen, mutta nyt elämä alkaa hymyilemään. Ainakin toivottavasti. Olette ehkä huomanneet, ettei blogi ole ollut entisensä. Kävin eilen terkkarilla, ja tein masennustestin. 17+4 pistettä. Yli 12 pistettä on "huolestuttava". Lisää aikoja niin terkkarille kuin lääkärillekkin. Jospa asiat tästä alkaisi mennä oikeille raiteille. 

Ja oon tuntenu viikon sisään jäätävää vihaa, tuskaa, helpotusta, ihastumista ja onnellisuutta. Jep. Pää on sekasin. Voisinpa vaan kertoa teille aivan kaiken, ihan alusta asti..

Love, Jonna

lauantai 2. toukokuuta 2015

Toukokuu

.. ja kohta on kesä. Ja tän kesän mä aion olla onnellisempi kun koskaan aikasemmin. Elän täysillä, jätän murehtimatta pieniä ja elän just niinkun mä haluan. Oon onnellinen, nauran paljon.


"Muistatko miltä tuntuu
juopua kesäyönä
hölmöstä rakkaudesta
kastella jalat heinikossa
tanssittaa tyttöä laiturilla
siellä missä kaislat kumartaa
Muistatko miltä tuntuu
juopua kesäyönä
hölmöstä rakkaudesta
kastella jalat heinikossa
suudella poikaa aidan takana
siellä missä nokkoset lakastuu"



Love, Jonna