Iloisia uutisia, Niko on kolmena iltana käynyt ihan yksin nukkumaan. Huutelee hetken äitiä, johon vastaan vain sanomalla hyvää yötä. Kuuluu vaimea "öitä äiti" ja alle 10 minuutissa tulee hiljaista. Voittajafiilis. Vaadittiin yksi ilta, tarpeeksi voimia alkavaan taisteluun, mutta mitä, taistelua ei tullutkaan! Sinnehän se jäi ihan nätisti! Yöt tosin onkin sitten menny perseelleen, Niko heräilee n. tunnin välein. Nyt on tosin vähän yskänen, eli voi johtua siitäkin. Kaikkina kolmena aamuna me ollaan herättykkin jo 6, vaikka äitiä kuin väsyttäs.. Mut ei auta. Päivät tuntuu loputtoman pitkiltä, mutta toisaalta hyvä että ennen 10 on aina kerennyt tiskaamaan ja siivoamaan, joten seuraavat 10 tuntia voikin vain olla ennekuin taas pitää mennä nukkumaan.
En tiedä johtuuko se noista katkonaisista öistä, vai aikaisista aamuista, mutta oon iha tajuttoman väsyny. Eilenkin nukahtelin sohvalle vähän väliä.
Sunnuntaina koittaa taas päivä kun Niko vaihtaa isinsä luokse, joten ens viikon mä saan vaan nukkua, nukkua ja nukkua. Mulla ei taida olla muita suunnitelmia, kun maanantaina pääsykokeet kouluun. Niin. Kouluun. Lähihoitaja puolelle aikuislinjalle. Veera (se yläkerran huippunaapuri) haki samalle linjalle myös, joten toivotaan että molemmat päästään. :) Paljon mielekkäämpää olis käydä koulua, jos joku jo ennestään tuttu ja turvallinen olis kans aluks yhtä hukassa kun miäki.
Kohta me lähetään bussiin ja seikkaillaankin niillä reilu puoli tuntia. Mennään mun siskon luokse lapsenvahdiksi, ja ollaan siellä sunnuntaihin. Jukka nimittäin lähti porukoilleen töihin ja tulee sunnuntaina.
Kohta me lähetään bussiin ja seikkaillaankin niillä reilu puoli tuntia. Mennään mun siskon luokse lapsenvahdiksi, ja ollaan siellä sunnuntaihin. Jukka nimittäin lähti porukoilleen töihin ja tulee sunnuntaina.
Love, Jonna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi. ♥