tiistai 4. marraskuuta 2014

Julkisten paikkojen pelko

A P U A. Pienoinen paniikki meinaa iskeä, mulla on nimittäin tänää ensimmäinen fysioterapia aika. Mua ahistaa ja pelottaa mennä tommosiin paikkoihin.. Ahistaa jopa ajatus lähikaupassa käymisestä yksin (vaikka tiedän nimeltä kaikki myyjät jne) , mut silti. Ennemmin jätän käymättä kaupassa, kun menen sinne yksin. Puhumattakaan jostain isommasta marketista. Lääkärit, neuvolat yms sama juttu. Neuvolassa tosin tuli raskausaikana käytyä niin usein, niin siihen alkoi tottua ja hoitaja oli niin tuttu, olin tavannut sen jopa ennen ensimmäistä neuvolaa, heillä kotonaan. Olen monta aikaa perunut erinäisiin paikkoihin sen takia, etten kehtaa mennä yksin, enkä aina voi ottaa jotain mukaan. Tää koskee siis ihan perusjuttuja, kuten kelaa, soskua, pankkia.. Mä oon koittanu päästä yli tästä, mut ei. Alan sönköttämään jos mua jännittää, joten siitä varmaan johtuu etten halua olla yksin. Kaupassa hirvein kokemus olisi kortin toimimattomuus, vaikka tilillä olisi rahaa. Se, että mun takia kertyy jonoa ja ihmiset huokailee. Korttikoneen yhteydenhakeminen kestää ehkä n. 10 sek, mut jos se kestää yhtään kauempaa, alkaa kädet hikoilla ja kroppa vapista. Ja sitten jos se vielä ilmoittaa, että tapahtuma hylätty. Siis sen takia ettei yhteyden muodostaminen onnistu. Oufuck. Tekis mieli juosta pääkolmantena jalkanu ulos kaupasta, eikä enää mennä sinne. 
Kerran olin laskenut viimeiset rahani ja kävelin kauppaan tupakkahimoissani. Menin kassalle ja pyysin askia. Kassa laski rahat ja totesi "10 senttiä puuttuu". Fuck. Kysyin onnistuuko jos maksan sen kortilla. Onneksi takanani oli mies, joka sanoi että voi antaa sen 10 senttiä, ihan vaan kun sattuu olemaan hyvä päivä. Hymyilin ja kiitin. Mutta tuo on varmaan asia, minkä takia lasken sataankolmeenkymmeneen kertaan, paljonko mulla on rahaa lompakossa.


Mä en koskaan sano vastaan missään virastossa, vaikka tietäisin miten asia on oikeasti. Sama juttu lääkärissä. En vaadi parempaa hoitoa. Esim. Valitan korvakipua, lääkäri katsoo keuhkot muttei korvia. En pyydä koskaan katsomaan niitä korvia. En uskalla. Ajattelen vain että tuhlaan heidän aikaansa, ja heillä on isompiakin ongelmia.


Jos olen esim. keskustassa, mietin kokoajan onko mussa jotain vikana, jos ihmiset katsovat. Onko naamaan jäänyt jotain, onko tukka huonosti, onko meikit levinnyt, onko vaatteet huonot yms... Ahdistavaa. Joku päivä vielä kävelen ylpeänä, välittämättä toisten katseista.

Kärsiikö joku muu vastaavasta ongelmasta?

kuvat © google
Love, Jonna

5 kommenttia:

  1. Voi ei, ton täytyy olla tosi raskasta :( Ootko miettinyt miten tota tilannetta voisi lähteä purkamaan? Jos harjoittelisi pikkuhiljaa mahd. helpoilla tilanteilla? Tai ootko kokeillut beetasalpaajia? Nehän auttaa jännitysoireisiin, eli laskevat verenpainetta ja pulssia, mutta eivät ole mitään rauhoittavia tms. Tarttisit hyviä kokemuksia noista tilanteista! Halaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nojoo, kyllä se hankaloittaa arkielämää, mutta pakkohan esim toi kaupassa käynti on hoitaa, joten mielummin tuhlaan vähäiset rahani siwaan (joka on siis tuo lähikauppa jossa jukkakin on töissä), koska sinne on helpoin mennä. Joku lidli tai prisma on kaikista pahimpia. En ole kokeillut mitään, enkä edes jutellut missään. :/ Joten sen takia henk.koht.kokemukset olis kivoja!

      Kiitos paljon <3

      Poista
  2. - Mulla on osittain kanssa tuota samaa vaivaa. Se on p*skamaista! I feel you.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :( Mut arvaa mitä! Olin fyssarilla ilman paitaa, kävin prismassa ruokaostoksilla! (Tosin otin nopee vaa jotai ja lähin pois), mut kävin kuiteki!! :))

      Poista
    2. - Jeij! High five! :D

      Poista

Kiitos kommentistasi. ♥