keskiviikko 4. helmikuuta 2015

sen sanat tihkuu hunajaa

Päivä päivältä vain helpompi olla. Tuntuu, et ehkä se elämä palaa kuitenkin normaaliks. :) Blogi on edelleen jatkanut hiljaiseloaan, mutta ehkä täältä vielä noustaan, vahvempana kuin koskaan :) 

Koulussa harjoiteltiin viime viikolla pyörätuolilla työntämistä ja mähän pääsin koekaniiniks Veeralle. Oli muuten ärsyttävää istua jo se 10 min tuossa, joten voin vaan kuvitella mitä se on ku istuu siinä koko elämän ja on toisen armoilla 24/7. Jotenkin tuossa huomas kuinka erityisen tärkeää on asiakkaan ja hoitajan vuorovaikutus, ja kuinka hyvin niiden on oikeasti tultava toimeen. Mä kyllä tykkään tosta koulusta, ei voi muuta sanoo! :) 




Voi hyvä sää, tule jo. Haluun päästä kuvailemaan. Peksu on meillä vierailulla, hoitamassa Mikkeliin muuttojuttuja jne, joten se lupas ottaa miusta asukuvia joku päivä. Täytyyhän mun päästä esittelee mun uus takki! :)



Pääsin muuten lääkelaskujen tentin tänää ekalla kerralla läpi 8) Wuhuuuuu! 


Love, Jonna

2 kommenttia:

  1. "Oli muuten ärsyttävää istua jo se 10 min tuossa, joten voin vaan kuvitella mitä se on ku istuu siinä koko elämän ja on toisen armoilla 24/7. "

    Voitko tarkentaa hieman tuota lausetta. Tunnen pari ihmistä, jotka istuvat 24/7 pyötätuolissa, mutta ei todellakaan ole toisten armoilla.
    Ihan ovat omatoimisia joka asiassa.. Mutta tietenkin jos tarkoitit vanhaa ihmistä, niin ehkä asia on sitten eri.

    VastaaPoista
  2. Tunnen minäkin. Mutta lähinnä tarkoitin todella vaikeasti vammaisia, jotka tarvitsevat tarkkailua ja huolenpitoa lähes 24/7. :) ois pitäny varmaan lisätä se lähes sana tuonna, ja avata ehkä enemmänkin lausetta :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi. ♥