lauantai 1. maaliskuuta 2014

IMETYS

Montaa bloggaajaa on puhuttanut tämä aihe. Nimittäin imetys ja varsinkin imetys julkisilla paikoilla. Niimpä minäkin ajattelin kertoa teille mun imetyksestä, mistä en juurikaan täällä ole puhunut.

Mä itse imetin Nikoa tasan 2vkoa, tosin aina annettiin myös lisämaitoa pullosta, myös sairaalassa. Jotenkin ehkä sairaala antoi mulle kuvan, ettei Niko saa tarpeeksi maitoa mun tisseistä. Syömisen jälkeen Niko oli aina tyytyväinen, jopa ennenkuin sai lisämaidon. Silti, joka kerta, ne toi sen pullon meille. Jos mulla ois ollut enemmän omaa tahtoa siellä (olin heikko ja haavoittuvainen), olisin käskenyt niitten tunkea ne lisäpullot sinne minne aurinko ei paista. Mut ei, esikoisen äitihän teki niinkuin sairaalassa sanottiin. Mulle ei juurikaan koskaan kerrottu, miten imettämisen kuuluis tapahtua. Ei ollutkaan ihan vaan tissi suuhun ja thats'it. Tasan yksi hoitaja varasi meille kokonaiset 2h aikaansa, ja semmosen olohuoneen tyylisen huoneen. Siellä me kaksi tuntia toiseksi viimeisenä päivänä istuttiin, puhuttiin ja harjoiteltiin. Pelotti että Niko tukehtuu, olihan se aivan kamalan pieni. Tomi oli ihanasti mukana, katto et vauva saa varmasti henkeä, tsemppasi ja istui vieressä. Imetyksen jälkeen punnittiin, paino oli noussut Nikolla 30g siitä, mitä se oli ennen imetystä. Hyvä! Hoitaja lähti kotiin, ketään ei enää sen jälkeen kiinnostanut. Kukaan ei tsempannut sen jälkeen kun Tomikin lähti, aina vain tuotiin se lisämaito. Mulle ei edes ehdotettu rintapumppua, jotta olisin saanut maidon tulon lisääntymään. Että oltais saatu edes vähän maitoa jemmaan. 

No, kotiuduttiin. Joka syöttö kerta sinnikkäästi istuin sohvalla/sängyllä imettämässä. Nikon sokereiden takia ajateltiin kotona kuitenkin antaa edes vähän lisämaitoa, jotta ne ei laske. Eihän me kotona voitu seurata sokereita. Joka aamu ja ilta pumppasin. Tai itseasiassa Tomi pumppas mun tisseistä pumpulla, jotta mä pystyin rentoutumaan ja vain silittämään ja katselemaan vauvaa. Saatiin hyvin maitoa varastoon, joka pumppaus kerralla 30-50ml. Päiväpäivältä imetys meni huonommin ja huonommin. Viikon kotona olon jälkeen neuvolatäti tuli käymään, kysyi imetyksestä. Kuunteli kun itkin, ei se onnistu. Kokeiltiin yhdessä. Ei se tosiaan onnistunut. Niko oli jo tottunut pulloon, siitähän tulee helpommin ja pienemmällä imemisellä. Luovutin. Silti pumppasin. Pumppailin aina tilaisuuden tullen, joten Niko sai rintamaitoa ehkä n. kuukauden vielä. Rinnalla meillä oli NAN1. Kertaakaan Nikon sokerit ei laskenut, joten ehkä mä olisin voinut jatkaa imettämistä. Sinnitellä, opetella ja puhumalla. Ehkä mun olis pitänyt soittaa johonkin, jossa oisin saanu tukea. 

Seuraavan kerran ku mä saan vauvan (jos saan vielä) mä lupaan imettää, mä lupaan yrittää kaikkeni ja tehdä sen onnistumisen eteen kaikkeni. Avaan suuni jo sairaalassa, käsken niiden opettaa ja tukea. 


Kauan te imetitte? 

4 kommenttia:

  1. Emiliä 2kk ja Oliveria 2 viikkoa. Emilia imetin täysimetyksellä 2 viikkoa ja Oliveria viikon..:D

    VastaaPoista
  2. Meidän synnärisairaalassa oli just toistepäin, että siellä kannustettiin niin paljon imetykseen, että se tuntui melkein painostamiselta.
    Miulle oli tosin selvää, että halusin oppii imettämään, mutta jossain vaiheessa alkoi ärsyttämään hoitajien jatkuva imetys läpätys. Mut inhottavaa olisi ollut sekin jos ei olisi autettu yhtään. Harmi tuo siun sairaalan tapa :/.
    Opettivat imetysasentoja jne. Tosin Eetu oli niin pieni syntyessään (2,7kg ja 45cm) että osasin vaan kyljellään imettää.
    Alussa imetys oli ihan kauheeta ja tavotteena miulla oli että saisin imetettyy 4kk, koska siskonikin oli siihen pystyny :D.
    Nyt oon imettäny melkee 6kk. Tänään just iteki kirjotinki imetyksestä :D.
    http://fitfatmamatiina.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nikokin oli vaan 2800g ja 48cm pitkä. Mun mielestä ne vois kysyä, et haluuako et "hössötetään" vai että ei juurikaan opasteta. :D Käynkin lukemassa ton sun postauksen!

      Poista

Kiitos kommentistasi. ♥